Elisa Tuunanen alias Herttinen

Miten päädyit Parikanpäreisiin?

“Näytteleminen on kiinnostanut nuoresta asti, mutta puuttui kai rohkeutta etsiä porukkaa, mihin lähtisi mukaan. Opiskeluvuosien jälkeen palasin kotikonnuille Parikkalaan, ja vuonna 2017 päädyinkin teatterin lavalle. Olin joskus maininnut sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa, että näytteleminen kiinnostaisi. Sieltäpä miut bongattiin kesken harjoituskauden lukemaan yhtä roolia, ja siihen osaan miut sitten napattiin. Kyllä tuonne lavalle kerran päästyään, mieli tekee sinne aina uudestaan jännityksestä huolimatta. Ja tämä teatteriporukka on niin mahtavaa jengiä joka vuosi!”

Odotuksia tulevasta kesästä?

“Odotan hauskaa näytöskesää loistavassa porukassa, paljon naurua ja iloista mieltä. Yksi pieni haave toteutuu taas, kun päästään esittämään musiikkinäytelmä eli laulamista on luvassa! Toki se luo lisää haastetta harjoitteluun ja esityksiin, tavoitehan on saada yleisö nauramaan, tavalla tai toisella! 😁 Roolihahmoni Herttinen on kylän touhutäti, jolta lipsahtaa silloin tällöin jokunen valkoinen valhe. Pienen valheen voi toki aina paikata isommalla valheella, mutta tarkoitusperät ovat hyvät ja Herttinen haluaakin tuottaa kyläläisille hyvää mieltä. Roolihahmoni on värikäs, rempseä persoona, joten lavalla tulee takuulla olemaan hauskaa.”

Iikka Kumara alias Helmeri

Miten olet päätynyt Parikanpäreiden teatteriryhmään?

“Naimiuduin taannoin Oulusta Parikkalaan. Luonnon rauhassa asuvana etätyöläisenä aloin kaivata kontakteja paikallisiin alkuasukkaisiin. Näytteleminen ei ole aiemmin pyörinyt mielessäni, syyllinen nykytilanteeseen on postilaatikkoon jaettu kansalaisopiston esite. Yks’ kaks’ löysin itseni teatterilaisten kokoontumisesta. Odotin touhun voivan olla kivaakin, mutta jännitin hiukan katselisivatko konkarikulturellit noviisia nenän vartta pitkin… Mitä vielä, porukka on upeaa – olin kotonani ensi kerrasta! Ja hauskaakin on! Harjoituksiin on aina mukava lähteä. Parikkalassa on myös hienot puitteet.”

Mitä odotat kesän näytöskaudelta?

“Ennen kaikkea tositoimiin pääsyä, viime kesähän meni pipariksi. Latotanssit-näytelmässä esitän Helmeriä, joka on kiertänyt maailmaa joitakin vuosia ja palaa kotiin, äitinsä kauhuksi hipiksi muuttuneena. Sopivasti keskelle vauhdikkaita tanssijärjestelyjä, joissa mukana häärää myös nuoruudenihastus. Luvassa on siis ripaus romantiikkaakin, joten rooli sopii itselleni kuin kieli keskelle kämmentä.
Kyseessä on ensimmäinen teatterikokemukseni, ja heti kättelyssä musiikkinäytelmä. Tämä asettaa laulutaidottomaksi itsensä kuvittelevalle haasteita. Jos pelkkä näyttämölle astuminen on itsensä voittamista, niin siellä laulaminen lienee vielä hiukan enemmän… Mutta mukana menen, vaikka sitten ‘keveästi kohti katastrofia’. Luotan onnistumiseen, kaikki osaavat hommansa – niin esiintyjät kuin yhtä tärkeät piilossa häärääjät. Onneksi hommasta on myös haudanvakavuus kaukana 😁.”