Yhtä teatteria vuodesta toiseen. Miksi ihmeessä?
Syksyllä vääntöä: Menenkö mukaan vai en.T alvella: Kauhua, opinko koskaan vuorosanani. Keväällä: Kesäteatterin lavalla koko näytelmä tuntuu kuin sitä ei olisi koskaan harjoiteltu. Lisäksi siivousta, kulissien rakentamista, lisää siivousta, jne.
Kesällä: Jännittää, pelottaa, hirvittää, KUISKAAJA! Ja seuraavana vuonna sama uudelleen. Teatterin tekemiseen tulee riippuvuus. Selitykseksi entisen operettidiivan lausuma: Mieltä vailla mutta ihanaa!